Tervehdys täältä Jyväskylästä! Viime kerralla kirjoittelin siitä, millaisissa tunnelmissa elettiin kisakauden
korvilla keväällä, ja nyt puolestaan on aika vetää yhteen kulunutta vuotta.
Vuosi on varmasti ollut hyvinkin erilainen meille kaikille, ja sitä se on ollut myös minulle. Kesän kovat
tavoitteet siirtyivät vuodella eteenpäin ja alkukesästä näytti siltä, että piikkarinnauhoja ei välttämättä
kiristellä lainkaan, ainakaan muualla kuin treeneissä. Kisakauden siirtyessä eteenpäin ajattelimme
valmennustiimini kanssa, että nyt on loistavasti aikaa treenata vähän kovemmalla kädellä. Jälkikäteen on
helppo jossitella, mutta ylimääräinen treeniaika ei välttämättä ollutkaan vain myönteinen asia.
Kokonaiskuormitus kasvoi kevään aikana turhankin suureksi, mikä näkyi myös kilpailuissa myöhemmin.
Onneksi kävi kuitenkin niin, että kisakausi päästiin kesäkuussa starttaamaan. Meillä Suomessa oli
etuoikeutettu asema päästä kilpailemaan vähintäänkin kiitettävällä tasolla ja määrällisesti paljon moneen
muuhun maahan verrattuna.
Urheilija on kuitenkin ihminen ja vaikka kisaamaan lopulta päästiinkin, tuntui hohto kisaamisesta
kadonneen arvokisojen perumisten ja siirtojen myötä. Kaudesta jäi kuitenkin käteen torjuntavoitto – pysyin
kauden ajan terveenä, juoksin hallikaudella sen verran hyvin, että paikka MM-kisoihin oli ansaittu, pääsin
ylläpitämään kisakuntoa kotimaassa ja treenaamaan kohti isompia ja tärkeämpiä tulevaisuuden koitoksia.
Nyt syksyn myötä olen startannut uuden harjoituskauden. Viime kevään virheistä oppineena, aion ottaa
harjoittelussani askeleen taaksepäin, jotta tulevaisuudessa voidaan ottaa monta pitkää harppausta
eteenpäin. Kisakauden päättymistä seuranneen kevennysjakson jälkeen aiomme yhdessä tiimini kanssa
rakentaa kuntoa halli- ja kesäkauden koitoksiin. Tokion olympialaiset siintävät edelleen kirkkaana mielessä,
sitä ennen toivottavasti järjestetään vielä halli EM- ja MM-kilpailut 2021, joissa toivon kyyristyväni
lähtötelineisiin.
Koronatilanteen ja nyt käynnistyneen harjoituskauden myötä olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota
vastustuskykyni ylläpitoon. Tavoitteisiin pääseminen vaatii paljon harjoittelua ja terveenä pysyminen on
onnistuneen harjoituskauden avain. Siksi päivittäiseen ruokavaliooni kuuluu tällä hetkellä Ainoa by Apteq
sarjan monivitamiinivalmisteen lisäksi myös sinkkiä ja rautaa. Näiden avulla pyrin torjumaan orastavat
flunssat jo ennen kuin ne ehtivät päästä jylläämään kehossani. Urheilija ei tervettä päivää näe, sanotaan,
mutta vain terve urheilija voi kehittyä ja päästä tavoitteisiinsa. Terveys ei myöskään ole itsestäänselvyys,
vaan sen vuoksi on tehtävä oikeita valintoja ja ennaltaehkäiseviä toimia. Onkin upeaa, että saan tehdä
yhteistyötä Apteq’n kaltaisen toimijan kanssa, jolle terveys ei ole vain harrastus vana intohimo – kuten
aitajuoksu minulle.
Apteq’n tuotteiden avulla turvaan siis terveitä harjoituspäiviä. Mutta, jotta jaksaa terveenä ollessaan
treenata täytyy myös palautua riittävästi. Harjoituskaudella korostuva ja palautumiseen merkittävästi
vaikuttava tekijä onkin riittävä uni. Levossa nimittäin kroppa korjaa niitä vaurioita, joita treenaaminen
aiheuttaa – tätä kutsutaan myös kehittymiseksi! Varmistan riittävän unen sillä, että käyn nukkumaan
ajoissa ja lepään aamulla niin pitkään kuin mahdollista. Varmistaakseni, etten kuluta iltaani sängyssä
pyörien, nappaan iltaisin Ainoa by Apteq sarjan melatoniinin kitaan. Sen jälkeen voin levollisin mielin kivuta
sänkyyn, sillä tiedän, että unta ei tarvitse odotella!
Näillä askelmerkeillä edetään siis Jyväskylässä. Pysytään terveinä ja nautitaan vielä hetki syksyn väreistä
ennen talven tuloa!
Toivoo,
Elmo
